Huoltoasemat ovat niin arkinen paikka, että niihin tulee harvoin kiinnitettyä edes huomiota. Monelle kaupunkilaiselle huoltoasema on vain paikka, jossa käydään tankkaamassa auto ja samalla sieltä voidaan napata jotain pientä mukaan. Ne, jotka eivät autoa omista, eivät välttämättä edes huoltoasemalla vieraile. Pienemmillä paikkakunnilla ja syrjäkylillä huoltoasema voi olla kuitenkin eräänlainen sosiaalisen elämän keskus. Kuten muutkin asiat, myös huoltoasemat ja niiden merkitykset muuttuvat ajassa.
Ennen huoltoasemia bensa oli ostettava apteekista
Ymmärtääksemme nykypäivää ja sitä, miten huoltoasemakulttuuri on muuttunut vuosikymmenien kuluessa sitä ympäröivän kulttuurin muuttuessa, aloitamme tarkastelumme huoltoasemien historiasta. Ensimmäiset huoltoasemat syntyivät vasta jonkin verran autoilun yleistymisen jälkeen. Ensimmäiset autot olivat tulleet Suomeen jo 1800-luvun puolella, mutta vielä 1900-luvun alussa autoilua hankaloitti se, että bensiini oli ostettava apteekeista. Esimerkiksi Loviisan apteekki mainosti vuonna 1910 olevansa ”kaupungin ensimmäinen bensiiniasema”.
Huoltoasemat autojen huoltopaikkoina
Autot tarvitsevat tunnetusti huoltoa, kunnossapitoa ja korjausta. 1910-luvun alussa tilanne oli kuitenkin se, että autotekniikan opetusta ei Suomessa ollut, suurin osa autoilijoista ei osannut korjata autojaan itse ja autonkorjaukseen erikoistuneita ihmisiä oli vähän ja heidän toimintansa hajaantunutta. Auto oli siis hieno hankinta, jos sellaiseen vain oli varaa, mutta sillä ajaminen – ja sen ajokunnossa pitäminen – oli hyvin hankalaa. Huoltoasemille oli siis todellinen tarve.
Ensimmäisillä huoltoasemilla myytiin bensiiniä ja tehtiin autoille nimensä mukaisesti erilaisia huoltoja. 1940-luvun loppuun mennessä huoltoasemaverkosto kattoi koko maan ja palvelualttiit huoltomiehet muun muassa tankkasivat auton asiakkaan puolesta. Huoltoasemilla tuli paitsi työntekijöiden, myös asiakkaiden pysyä rooleissaan: 1960-luvulta on säilynyt pätkä opetusfilmiä, jossa nelihenkinen perhe havainnollistaa sopivaa huoltoasemakäyttäytymistä. Huoltoasemat olivat vielä tuolloin tärkeitä elämän näyttämöitä ja tilanne jatkui niin aina 1970-luvun lopulle saakka.
Huoltoasemat olivat erityisesti miesten kokoontumispaikkoja
Huoltoasemien kahviot olivat tärkeitä sosiaalisia kokoontumispaikkoja. Tupakkalaki ja kulttuuri olivat erilaisia, aikaa vietettiin kahvia siemaillen ja tupakkaa tuprutellen. Huoltoasemat olivat ensisijaisesti työväenluokkaisten ja maaseutujen miesten kokoontumispaikkoja. Kaupunkilaisherrat ja -rouvat suosivat hienompia kahviloita. Naisten ei ollut muutenkaan soveliasta viettää aikaansa maleksien huoltoasemilla – saati sitten kaljakuppiloissa. Elämänalueet olivat jakautuneet sukupuolen mukaan tiukemmin kuin nykyään ja tilat jakaantuivat selvärajaisemmin miesten ja naisten paikkoihin.
Huoltoasemat olivat miehisiä paikkoja myös sen vuoksi, että olihan huoltoasemissa kyse autoista, jotka on aina liitetty miehiin. Naisilla ei ollut yhtä yleisesti ajokorttia ja kun elintaso oli alhaisempi kuin nykypäivänä, vain harvoilla perheillä oli useampi kuin yksi auto. Auto oli lähes kaikissa perheissä korostuneesti miesten omaisuutta ja valtakuntaa, ja tankkaaminen ja auton huolto luonnollisestikin miehen tehtävä. Miehillä oli siis aihettakin vierailla huoltoasemalla.
Huoltoasemat tarjosivat paikan ajanviettoon
Huoltoasemalla saattoi tavata kavereita ja jos sattui olemaan työtön tai eläkkeellä, se oli luonteva paikka viettää aikaa ja hengailla vapaamuotoisesti. Huoltoasemille saattoi muodostua omia porukoitaan, joissa sosiaaliset suhteet perustuivat juuri huoltoasemalla tapaamiseen. Kahvittelun lisäksi aikaa saattoi kuluttaa myös rahapelien parissa, erityisesti pajatso oli pitkään hyvin suosittua ajanvietettä suomalaisille. Pienemmillä paikkakunnilla huoltoasema saattoi olla eräänlainen sosiaalisen elämän keskus.
Huoltoasema on ollut varsinainen suomalainen instituutio. Ei olekaan ihme, että englantilaissyntyinen Neil Hardwick halusi tallentaa juuri tämän osan suomalaista elämänmenoa 1970-luvun lopulla. Hänen luomansa Tankki täyteen -sarja (1978-1980) oli yksi aikansa suosituimmista ja katsotuimmista tv-sarjoista. Samalla se kuvasti huoltoasemien tilaa laajemminkin, sillä niiden määrä alkoi vähentyä juuri 1970-luvun lopussa. Tankki täyteen -sarjan päähenkilöinä olivat Emilia ja Sulo Vilen.
Huoltoasemat ja kokonaiset huoltoasemaketjut lopettavat toimintansa
Sarjassa Vilenien omistamalla huoltoasemalla ei käynyt enää juurikaan asiakkaita, sillä uudelta ohikulkutieltä ei ollut pääsyä heidän huoltamolleen. Huoltoaseman kanta-asiakkaana nähtiin muun muassa kyläpoliisi Artturi Reinikainen, joka sai myöhemmin oman nimikkosarjansa. Sarjan ulkokuvissa nähtävä huoltoasema oli Ylöjärven taajama-alueen ulkopuolella sijaitseva Kesoil, joka purettiin 1980-luvun lopulla. Kannattaa tutustua tähän sarjaan esimerkiksi Yle Areenalla nähdäkseen ajankuvaa tai herättääkseen nostalgisia muistoja menneiden aikojen huoltoasemakulttuurista.
Sen lisäksi, että yksittäisiä huoltoasemia on lopetettu, myös kokonaisia huoltoasemaketjuja on hävinnyt. Edellä mainitun Kesoilin lisäksi näin on käynyt muun muassa Finnoilille ja Jetille. Merkittävä muutos on ollut myös se, että yhä useammat huoltoasemat ovat nykyään niin sanottuja kylmäasemia, joissa ei ole enää kahviota tai muita palveluita, ainoastaan bensatankit. Huoltoasemat eivät ole olleet myöskään varsinaisia huoltopaikkoja enää miesmuistiin.
Huoltoasemien tarjoamat palvelut ovat muuttuneet
Auton huoltopalveluita ei nykyajan huoltoasemilla ole tarjolla, autonpesu tosin onnistuu ja myymälän puolelta voi ostaa joitakin tarvikkeita. Alkoholilain muutoksen ja aukioloaikojen vapautumisen myötä huoltoasemat saivatkin uuden merkityksen alkoholijuomien ja toki myös elintarvikkeiden myyntipaikkoina. Nykyäänkin pikkukaupungin ainoa Alko voi olla sijoitettu juuri huoltoaseman yhteyteen ja samassa rakennuksessa voi olla muitakin kauppoja tai palveluita. Huoltoasema voi olla edelleenkin sosiaalisen elämän ja palveluiden keskipiste.
Monilla on nostalgisia muistoja esimerkiksi lapsuuden kesälomamatkoista, ja pysähdyksestä huoltoasemalle limun ja sämpylän tai ruoan pariin. Viime aikoina monet huoltoasemat ovatkin laajentaneet ruokatarjontaansa ja haluavat profiloitua paitsi ostos- ja kahvi-, myös ruokapaikkoina. Huoltoasemat ovat jo pidempään halunneet laajentaa asiakasprofiiliaankin ja houkutella esimerkiksi niin lapsiperheitä, pariskuntia kuin nuorisoakin omille huoltoasemilleen ostoksille ja syömään. Lapsia voidaan pyrkiä ottamaan erityisesti huomioon leikkipaikoilla ja omilla ruokalistoilla.